Antti Vuoriainen

Antti oli yhteydessä Athlerticaan vuoden 2015 kesällä. Tavoitteet olivat kovia 190 cm pitkälle miehelle: Etuvaaka eli front lever, nojavaaka eli planche, ristiriipuntaa ja yhden käden leukaa, sekä tietysti ihan fysiikkaominaisuuksia näitä palvelemaan. Athletica tarttui toimeen ja paljon saatinkin liikkeiden progressioita vietyä eteenpäin! Projekti kesti kokonaisuudessaan 9kk.

 

TESTI Alkutestit – 8.7.2015 Välitestit – 30.9.2015 Välitestit – 8.3.2016 Lopputestit – 13.5.2016
Planche, missä         variaatiossa pysyy 5 s? Tuck: OK

Flat tuck: Yläviistossa

Yksi jalka suorana (vaihto 2,5 s kohdalla): Ei ihan asennossa

Ei kehitystä. Tuck: OK

Flat tuck: Ok

Straddle: Lähellä

1 taso eteenpäin!

Straddle: lähellä
Planche, vetokumi nilkoissa ja Pasilan / Tantereen nojapuissa – millä kumilla pysyy 5 s? * Musta: OK

Punainen: EI

Punainen OK! Ei kehitystä Vaaleanvihreällä kumilla onnistuu jalkojen nosto, muttei vielä pito.
Etuvaaka – millä kumilla pysyy ihan suorassa 5 s? * Vaalean vihreä peukaloiden alta: OK

Täys: Alaviisto ja pikkukuppi lantiossa

Täys aikamaksimi: 5 s! Täys aikamaksimis 7s! Täys aikamaksimi10s!
Ristiriipunta Pasilan renkaissa – millä kumilla pysyy 5 s? *

Renkaiden alalaidan etäisyys vetokumirekistä 1 m 21 cm

 

Violetti: OK

Musta + vaalean vihreä: Pysyy pienellä kyynärnivelten koukistuksella

Musta: Ei ihan, yläviistossa pysyy

Musta OK! Kyynärpään ongelmista johtuen ei testattu, testattiin yhden käden leuka eli YKL *:

Vasen:

Vaalean vihreä:  ¼ leuka

Punainen: OK

Musta: OK

Oikea:

Vaalean vihreä: leuka tangon tasalla!

Punainen: OK

Musta: OK

Vasen: vaalean vihreä

Oikea: Ei vaalean vihreällä tänään, mutta tullut ohjelmaa tehdessä.

Reverse hyper extension 1 RM 65 kg 90 kg (+38%!) 120 kg (+85 alku-väli2 ja +33 väli1-väli2 %)!

3s pidolla: 50 kg

 

140 kg! (+115 % alku-loppu, 56 % väli 1-loppu ja 17 % väli 2-loppu)!

3s pidolla: 57,5 kg! (+15 % väli2-loppu)

 

* Käytimme testeissä Vastuskuminauhat.fi – verkkokaupan vastuskumeja, jotka etenevät vastustuksessaan kevyimmästä vahvimpaan seuraavanlaisesti: vaaleanvihreä (ohuin / vähiten avustusta), punainen (toiseksi ohuin), musta, violetti, vihreä ja sininen (kaikista paksuin). 

 

Lue myös Antin oma kertomus ohjelmaprojektista alta!

“Ensi alkuun iso kiitos Athletican ammattilaisille, että tarttuivat minunlaiseni ”urheilijan” asettamiin haasteisiin. Olen aiemmin harrastanut oikeastaan kaikkea mahdollista jumppailua tanssista, parkourista, palloilulajeista, ja budolajeista lähtien. Kehonpainoharjoittelussa moni liike vaatii jotain sellaista, mitä koin, että minulta puuttuu esim. Voimaa. Vaikka minulla oli kova motivaatio ja selkeät tavoitteet, koin että oma tietämykseni ja mutu-tietoni eivät riitä tavotteiden saavuttamiseen. Sen sijaan että olisin jäänyt itse murehtimaan heikohkoa lähtötilannettani, päätin suoraan, että nyt tehdään ja tehdään sitten kerralla kunnolla. Athleticaan oli helppo ottaa yhteyttä sähköpostitse ja siitäpä alkoikin sitten hedelmällinen yhteistyö. Yhdeksän kuukautta valikoitui ohjelman kestoksi lähinnä sen vuoksi, että paitsi että tavoitteeni vaativat paljon voimaa, ne ovat kaikki myös taitoa vaativia liikkeitä. Sovimmekin heti alkutestien aikana, että rakenamme voimatasoni siihen kuntoon, että liikkeet ovat voiman puolesta mahdollista tehdä ohjelman lopussa, mutta taitoharjoittelu jää minun omalle vastuulleni. Tämä järjestely sopi minulle hyvin.

 

Kun 190 senttiä pitkä kaveri ilmoittaa, että ”Nyt olisi tarvetta saada ristiriipunta, yhdenkäden leuka, planche eli nojavaaka ja kymmenen sekunnin front lever”, olisi moni valmentaja varmaankin pyöritellyt päätään epäuskoisena. Athleticalta sen sijaan sain oikeastaan koko ohjelman (9kk) aikana pelkästään luottavaista ja kannustavaa palautetta. Missään vaiheessa valmentajista ei huokunut sellainen aura, ”ettei taida tuosta nuoremman Vuoriaisen rykimisestä tulla yhtään mitään”. Isovelikin tsemppasi omalla kannustavalla tyylillään ja veljesrakkaudella eteenpäin, vaikkei virallisesti valmentajanani ollutkaan kuin yhden, lievästi sanottuna rankan, meson ajan. Oli mukava ja turvallinen-olo harjoitella, kun pystyi luottamaan valmentajien tietotaitoon, vaikka julkisilla punttisaleilla moni ohjelmani liike ja niiden tekeminen aiheutti ihmetystä, huvitusta ja varmaan myös pelottikin osaa muista salinkäyttäjistä. Vastuuvalmetajani Tuomas ja Olli olivat löytäneet haastaville ja rankoille kehopainoharjoitteille tosi miellyttäviä(=rankkoja ja hyviä) sekä tehokkaita tukiliikkeitä. Kehon kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista huolehdettiin mm. Pitämällä jalkojen voimatasoja yllä (ja pakaroihin + alaselkään pistettiin ”hieman” lisääkin voimaa) sain myös erinomaiset alku- ja loppulämmittely ohjeet, sekä loistavia kehoa huoltavia harjoitteita. Yleensä treenien jälkeen oli väsynyt, mutta onnellinen olo. Kulunut yhdeksän kuukautta oli ehdottamasti elämäni menestyksillisintä aikaa treenien puolesta. Olin sinänsä hyvässä asemassa, että pääsin muutamaankin otteeseen treenaamaan valmentajien kanssa (kiitos vielä näistä tuokioista!) ja käymään hyviä sekä kehittäviä keskusteluja ohjelmani sujumisesta, fysiologiasta, anatomiasta, biologiasta, fysiikasta, matematiikasta ja elämästä muutenkin. Lisäksi on hyvä, että joku tarkistaa treenin aikana vaikkapa onko lantio suorassa. Myöhemmin oli helpompi itse päästä oikeaan asentoon, vaikkei tarkastajaa ollutkaan paikalla.

Ohjelmaa oli erittäin helppo ja mukava tehdä, vaikka vastoinkäymisiäkin tuli (mm. Marras-joulu-tammi-helmikuun oli allekirjoittaneella hankalia suolisto-ongelmia ja näin sivumennen sanoen: suolisto-ongelmat vaikuttavat kummasti myös henkiseen jaksamiseen, minkä sai huomata joskus treeneissäkin, kun ennen niitä teki suurella antaumuksella ja halulla, niin välillä piti jopa hieman potkia itseä salille jumppaamaan). Päivät olivat hyvin suunniteltu omien aikataulujeni mukaan ja vaikak yksittäisen treenin tekemiseen meni joskus paljonkin aikaa (mm. +3 h lauantait) ei missään vaiheessa ollut sellainen olo, että nyt on liikaa, vaan kuukaudet olivat sopivasti jaksotettu levon, treenin ja vapaan välillä Joku voisi jälkeenpäin jossitella, että jos olisin koko 9 kuukautta ollut täydessä iskussa, olisi tulokset voineet olla vielä entistäkin hurjempia. En kuitenkaan jättänyt mitään treeniä tekemättä. Joulukuussa oli kuitenkin pari viikkoa pidempi lepojakso, kuin mitä suunniteltiin. Saattoi olla, että se teki vain hyvää, sillä kevään treeneihin sain ladattua aivan kaiken mitä kehosta vain sai irti. Valmentajiinkin pystyi aina tarvittaessa ottamaan yhteyttä ongelmien ilmetessä ja jatkosta pystyttiin joustavasti sopimaan ja tarvittaessa sai vaikka uuden ja muokatun kuukauden ohjelman (kuten kävi vasemman kyynärpään todettua, ettei siinä vielä riitä jerkku ristiriipunnan asettamiin vaatimuksiin). Hieman itseäni jäi harmittamaan ristiriipunnan poisjääminen ohjelmasta (tämä oli oma päätökseni), mutta samalla myös arvostukseni siihen pystyviä henkilöitä kohtaan kasvoi valtaisasti. Toisaalta, yhden käden leuassa riittää vielä kesäksi (varmaan myös syksyksi) tekemistä ja ristiriipuntaan voi palata, kunhan saan voimistettua kehoa kokonaisvaltaisesti kestämään varsin rajun liikkeen.”

Suosittelen Athletican palveluita kaikille niille, joilla on tavoitteita urheilussa tai fyysisen kunnon kehittämisessä muuten ja kokevat, että oma treeni junnaa paikallaan tai haluavat heti alkuunsa huippuosaamista tueksi. Suurkiitokset vielä Athletican rautaisille ammattilaisille tsemppaamisesta, tuesta ja antoisasta treenivuodesta!”